lauantai 18. huhtikuuta 2020

Mä mistä löytäisin sen polun hiljaisen? Osa 2, Majaniemi


Majaniemi




Majaniemi sijaitsee Piesalankylällä Petäjävedellä. Matkaa Jyväskylästä on noin 40 kilometriä. Petäjäveden keskustan jälkeen käännytään oikealle Kelantielle, siitä oikealle Honkaniementielle ja siitä vielä Mataraniementielle. Tien reunassa vasemmalla on lintutorni. Se ohitetaan ja peltojen jälkeen parkkeerataan oikealle näkyvien hiekkakuoppien luo. Allaolevassa kartassa Majaniemen sijainti näkyy nuppineulamerkin neulan pään kohdalla.




Olemme käyneet useana kesänä Piesalankylän lintutornilla, josta on hyvä tarkkailla peltomaisemissa viihtyviä lintuja varsinkin alkukesästä. Nyt, lauantaina 4.4.2020 etsimme lintupaikan lisäksi sopivaa kävelyreittiä. Kartasta huomasimme, että lintutornilta kannattaa jatkaa eteenpäin Majaniemelle ja kävellä niemen päähän kartassa näkyvää polkua sekä kenties tutkia myös viereistä Mataraniemeä sekä Petäjäveden rantaa. 




Aloitimme lenkin kävelemällä pohjoisempana Mataraniemen keskellä näkyvää polkua kohti rantaa. Polun päättymisen jälkeen kuljimme helppokulkuisessa metsässä. Muurahaispesässä oli iso syvä kuoppa - karhuko oli kahmaissut pesästä syötävää?




Nähtävästi kuitenkaan ei, todennäköisempää on, että asialla on ollut palokärki tai harmaapäätikka. 

Käännyimme rantaa pitkin kävelemään kohti Majaniemeä. Petäjävesi oli tänä viikonloppuna vielä paksun jään peitossa.



Kauniit pienet niemennokat, rantatöyräät, aukeat kummut ja pajunkissat kylpivät auringossa. 




Luonto vaikutti pysähtyneeltä, kunnes pensaikossa kahahti. Nopeammin kuin ehdimme tajutakaan, sieltä säntäsi liikkeelle hohtavanvalkoinen pikajuoksun maailmanmestari-jänis. Ukko-koira tämän kyllä tajusi, yritti tietysti sännätä perään. Jälkikäteen piti viilentää tunteita kieriskelemällä lumessa.

Rantaa pitkin kävelimme Majaniemeen vievälle tielle.





Majaniemi sijaitsee Wanhan Witosen melontareitin varrella.  Niemeen vievä tie on helppokulkuinen. Niemen päässä on suojaisa nuotiopaikka, jossa penkin virkaa toimittaa kantojen varaan kaadettu puu. Paikka henkii sitä, että se on tarkoitettu harvoille ja valituille - niille jotka löytävät tänne. Eväitä nauttiessamme suunnittelemme ensi kesäksi melontaretkeä näihin maisemiin.







Palatessamme hyräilin Keski-Suomen duurisointuista kotiseutulaulua. Jo lapsena se oli yksi suosikkilauluistani, vaikka olen kotoisin maalaistalosta Savosta. Mäntyiset kangasmetsät, lammet, järviä reunustavat kapeat niemet ja sammaleiset kalliot, hiekkarannat, peltomaisemat ovat tulleet rakkaiksi. Olen asunut Jyväskylän seudulla melkein kolmekymmentä vuotta.

Lapsena ja nuorena rakkaimpia paikkoja olivat kodin lähellä olevat metsät ja lammet. Niihin liittyi kevyitä, tunteita herättäviä ja painavia muistoja ja sukuhistoriaa. Aikuisuuden retkikohteet, missä ne ovatkin, eivät kanna sellaisia henkilökohtaisia merkityksiä. Ne tallentuvat uusina, kokonaisuuteen kuuluvina, tasapainoa lisäävinä palasina elämän ymmärryksen palapeliin. Luonto on osa minua, minä osa luontoa.

Mikä oli parasta Majaniemessä?



+ Herättää mielenkiinnon. Tänne varmasti palataan uudestaan. Ehkä seuraavan kerran rantaudumme sinne melontaretkellä.
+ Mahdollisuus helppoon versioon eli kävelyyn helppokulkuista tietä pitkin pysäköintipaikalta niemen kärkeen tai vaativampaan, Mataraniemen kautta kiertämiseen ja myös palatessa, kävelemiseen Majaniemen rantaviivaa mutkittelevaa rajaviivaa pitkin - sieltäkin löytyi puiden taakse kätkeytyvä pieni nuotiopaikka.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti