Mä mistä löytäisin sen polun hiljaisen? - Osa 1, Tikkamäki

Kiitos kuuluu viisi kuukautta vanhalle Ukko-koiralle! Tämän aktiivisen, metsiä rakastavan lapinkoiramme ansiosta löydämme jatkuvasti viehättäviä luontoelämyksiä Keski-Suomesta. Koiran kanssa on mukavampaa liikkua, jos vastaantulijoita ei ole paljon. Silloin voi keskittyä nauttimaan luonnosta, muiden koirien rauhallisen ohittamisen harjoittelun voi unohtaa hetkeksi.

Tänä keväänä emme kovinkaan usein kävele kotikaupunkimme Jyväskylän suosittuja luontopolkuja. Sekä lintuhavaintojen että koronaviruksen tartuntavaaran vuoksi on parasta siirtyä maaseudulle. Emme tyydy pelkkään lintutorniin, pellonreunaan tai järven rantaan. Tutkimme puhelimesta esimerkiksi Karttaselain-sovelluksen avulla lintupaikan lähistöltä löytyvät polut ja suunnittelemme retken, jossa on myös sopivasti käveltävää. Reitit voivat olla metsäautoteitä tai pienten kylien omien asukkaiden tiedossa olevia polkuja - eikä polkuakaan aina tarvita.

Tikkamäki

Tikkamäki sijaitsee Tikkalan kylällä, noin parikymmenen kilometrin päässä Jyväskylästä länteen. Jyväskylästä ajettaessa Ronsuntaipaleentieltä käännytään Isolahden koulun kohdalta oikealle Kirkkokankaantielle, kunnes käännytään kartassa näkyvästä kohdasta oikealle ja jätetään auto odottamaan.

Meidän matkamme Tikkamäkeen tapahtui aamupäivällä maaliskuun 22. päivänä. Taka-Keljossa sijaitsevan Sallaajärven luontopolun pysäköintipaikalla oli lukuisia autoja. Ajelimme eteenpäin ja mietimme sopivaa metsäpolkua samalta suunnalta ja huomasimme kartasta Tikkamäen sekä sitä kiertävän tien (kartassa mustalla). Oletimme, että ainakin tuota tietä pitkin voimme kävellä.

Perille löysi helposti. Tikkamäkeä kiertävä metsäautotie on helppokulkuinen ja siinä näkyi paljon jalanjälkiä. Reitti lienee monien ihmisten tiedossa ja paikallisille varmasti mukava lähiretkipaikka.

Mielemme teki kuitenkin korkeammalle, joten poikkesimme polulta ylös, vaikkei sinne polkua mennytkään. Rinteellä on jossain vaiheessa pyyhältänyt melkoinen myrsky. Kaatuneita puunrunkoja oli matkan varrella niin paljon, että kulkeminen oli vaikeaa. Hanki oli kovettunut kantavaksi. Huomasimme, että juuri siitä syystä rinteelle oli tällä hetkellä mahdollista nousta vaikkei polkua ollutkaan. Kesällä ja pehmeällä lumella kaatuneita runkoja olisi ollut raskasta ylittää.

Harvapuisessa rinteessä pääsi pian ihailemaan alapuolella aukenevia näköaloja. Kannot olivat täynnä huikeanvärisiä kääpiä.

Tämä retki ei tarjonnut laavua, nuotiopaikkaa tai fiilistä nostattavia hurjia näköalapaikkoja. Sen sijaan tuli muistumia lapsuuden risusavotoista ja vähän isompana koetuista metsänistutuksista ja siitä, miten raskasta jo liikkuminen metsässä saattoi olla, saatikka itse ruumiillisen työn tekeminen sen lisäksi.

Metsä ei aina päästä ihmistä helpolla. Kaupungistuneet ihmiset ovat hyödyntäneet metsiä vapaa-ajan huvitukseksi tai urheiluksi, kuten polkujuoksuun, frisbee-golfiin tai vaikkapa suunnistukseen. Mitä jos myrskytuhometsissä ryhdyttäisiin harrastamaan metsä-parkouria!

Mikä oli parasta Tikkamäessä?

+ Herättää mielenkiinnon. Seuraavalla kerralla pitää tutustua mäen länsirinteellä oleva vanhojen metsien suojelualue. Kenties joltain suunnalta löytyy myös mäen laelle johtava polku. Sellainen lienee ainakin aiemmin ollut, näin voisi päätellä esimerkiksi siitä, että vuonna 2012 Jyväskylän Ladun jäsenkirjeen mukaan Korpijotos-vaellus vaellettiin Tikkamäen kautta.

+ Mahdollisuus helppoon versioon eli mäen kiertämiseen tai vaativampaan, mäen laelle nousemiseen.