Mutta lähelle ei näe hyvin ja oma keho on aika lähellä omaa mieltä. Joskus sitä miettii, että mikä oikein väsyttää. Onko se kehtuutusta (=laiskotusta), mielialan tylsistymistä tai jotain muuta sellaista, johon liikunta voisi olla avuksi? Vai onko se sitä, ettei oikeasti vielä ole palautunut aiemmasta liikunnasta ja merkki asiasta, joka pitää ottaa tosissaan? Tai sitä, että on tulossa kipeäksi.
Viikko sitten juostun puolimaratonin jälkeen oli innostunut olo, joten kolmantena päivänä sen jälkeen juoksin 10 kilometrin matkan autokorjaamolta kotiin. Neljäntenä päivänä juoksin ystäväni kanssa iltalenkillä 10 kilometrin matkan. Viikon aikana tuli pyöräilin vähintään 10 kilometriä joka päivä, parina päivänä noin 20 kilometriä.
Nämä olivat rentoja lenkkejä, mutta taustalla oli siis puolimaraton, jossa 2 tuntia 8 minuuttia juoksin keskisykkeellä 160. Maksimisykkeeni on 178, joten tuo anaerobisen kynnyksen kohdalla oleva keskisyke kertoo, että kovillehan tuo harjoitus meikäläisen 48-vuotisen elimistön laittoi. Oman rasituksensa koitos aiheutti myös siksi, että tänä kesänä en ole harjoitellut ollenkaan siihen tapaan kuin aiempina vuosina. Kilometrin mittaisia maksimisykevetojakin tuli tehtyä kesän aikana varmaan vähemmän kuin viisi kertaa. Keho varmaan säikähti, että mitä tämä tällainen on.
Polarin rasitushistoria parin menneen viikon kohdalla näytti tältä:
Torstaina väsytti jo ihan kunnolla. Loppuviikon olen jättänyt juoksut sikseen, olen vain rauhallisesti pyöräillyt ja kävellyt ja normaalisti puuhaillut.
Lauantaiaamuna tein ortostaattisen testin. Se tehdään heti aamulla herättyä. Sykevyö päälle ja takaisin petiin. Jonkun aikaa lepäilyä ja sitten aloitetaan leposykkeen mittaus. Sitä mitataan muutamia minuutteja ja sitten noustaan seisomaan ja mitataan seisomasykettä myös muutama minuutti.
Tuloksesta näkee paljon. Onko esimerkiksi leposykkeen taso tavallista korkeammalla? Seisomaan nousun pitäisi näkyä sykekäyrässä piikkinä, mutta kun jäät seisomaan, sykkeen pitäisi laskea ja jäädä piikkiä alemmalle tasolle. Palautumattomuudesta kertoo esimerkiksi se, että syke seisoma-asennossa nousee entisestään ja jää killumaan korkealle.
Tulokset ovat kuitenkin yksilölliset. Olisi hyvä, että ostostaattista koetta tekee usein ja erilaisissa tilanteissa. Silloin näkee, miten käyrä käyttäytyy itsellä palautuneessa tilassa.
Mikäli oma sykemittari ei anna sykekäyrätietoja, voi saman testin tehdä myös kaverin kanssa yhdessä. Kaveri on tietysti hiljaa koko ajan, sillä puhuminen pilaa testin. Hän pitää sykemittaria lähelläsi ja kirjaa ylös leposykelukemia vaikkapa puolen minuutin välein ja ylösnousulukeman sekä sen jälkeen lukemat puolen minuutin välein.
Mikäli oma sykemittari ei anna sykekäyrätietoja, voi saman testin tehdä myös kaverin kanssa yhdessä. Kaveri on tietysti hiljaa koko ajan, sillä puhuminen pilaa testin. Hän pitää sykemittaria lähelläsi ja kirjaa ylös leposykelukemia vaikkapa puolen minuutin välein ja ylösnousulukeman sekä sen jälkeen lukemat puolen minuutin välein.
Tämän aamun testistä näki hyvin, miten palautuminen kehossa tapahtuu. Lauantaina leposyke oli vielä keskimäärin 60 lyöntiä minuutissa, tänään maanantaina keskimäärin 50 lyöntiä minuutissa. Lauantain sykekäyrä ylösnousun jälkeen jäi korkealle. Tänä aamuna sykekäyrä kävi korkealla, mutta putosi pian alemmalle tasolle.
Entä olotila... no joo, vielä en tiedä. Todella usein on käynyt niin, että ennen lenkille lähtöä tuntuu siltä, ettei jaksa. Mutta kun on lähtenyt, ja jonkin aikaa hölkkäillyt, huomaakin, että tätähän se keho juuri kaipasi. Joskus jopa jalat alkavat vihlomaan sillä tavalla ikävästi, kuin ne ilmoittaisivat, että hei nainen, me haluamme askeltaa!
Ortostaattinen mittaus lauantaiaamuna.
Ortostaattinen mittaus maanantaiaamuna.
