Mä mistä löytäisin sen polun hiljaisen? Osa 2, Majaniemi

Majaniemi

Majaniemi sijaitsee Piesalankylällä Petäjävedellä. Matkaa Jyväskylästä on noin 40 kilometriä. Petäjäveden keskustan jälkeen käännytään oikealle Kelantielle, siitä oikealle Honkaniementielle ja siitä vielä Mataraniementielle. Tien reunassa vasemmalla on lintutorni. Se ohitetaan ja peltojen jälkeen parkkeerataan oikealle näkyvien hiekkakuoppien luo. Allaolevassa kartassa Majaniemen sijainti näkyy nuppineulamerkin neulan pään kohdalla.

Olemme käyneet useana kesänä Piesalankylän lintutornilla, josta on hyvä tarkkailla peltomaisemissa viihtyviä lintuja varsinkin alkukesästä. Nyt, lauantaina 4.4.2020 etsimme lintupaikan lisäksi sopivaa kävelyreittiä. Kartasta huomasimme, että lintutornilta kannattaa jatkaa eteenpäin Majaniemelle ja kävellä niemen päähän kartassa näkyvää polkua sekä kenties tutkia myös viereistä Mataraniemeä sekä Petäjäveden rantaa. 

Aloitimme lenkin kävelemällä pohjoisempana Mataraniemen keskellä näkyvää polkua kohti rantaa. Polun päättymisen jälkeen kuljimme helppokulkuisessa metsässä. Muurahaispesässä oli iso syvä kuoppa - karhuko oli kahmaissut pesästä syötävää?

Nähtävästi kuitenkaan ei, todennäköisempää on, että asialla on ollut palokärki tai harmaapäätikka. 

Käännyimme rantaa pitkin kävelemään kohti Majaniemeä. Petäjävesi oli tänä viikonloppuna vielä paksun jään peitossa.

Kauniit pienet niemennokat, rantatöyräät, aukeat kummut ja pajunkissat kylpivät auringossa. 

Luonto vaikutti pysähtyneeltä, kunnes pensaikossa kahahti. Nopeammin kuin ehdimme tajutakaan, sieltä säntäsi liikkeelle hohtavanvalkoinen pikajuoksun maailmanmestari-jänis. Ukko-koira tämän kyllä tajusi, yritti tietysti sännätä perään. Jälkikäteen piti viilentää tunteita kieriskelemällä lumessa.

Rantaa pitkin kävelimme Majaniemeen vievälle tielle.

Majaniemi sijaitsee Wanhan Witosen melontareitin varrella.  Niemeen vievä tie on helppokulkuinen. Niemen päässä on suojaisa nuotiopaikka, jossa penkin virkaa toimittaa kantojen varaan kaadettu puu. Paikka henkii sitä, että se on tarkoitettu harvoille ja valituille - niille jotka löytävät tänne. Eväitä nauttiessamme suunnittelemme ensi kesäksi melontaretkeä näihin maisemiin.

Palatessamme hyräilin Keski-Suomen duurisointuista kotiseutulaulua. Jo lapsena se oli yksi suosikkilauluistani, vaikka olen kotoisin maalaistalosta Savosta. Mäntyiset kangasmetsät, lammet, järviä reunustavat kapeat niemet ja sammaleiset kalliot, hiekkarannat, peltomaisemat ovat tulleet rakkaiksi. Olen asunut Jyväskylän seudulla melkein kolmekymmentä vuotta.

Lapsena ja nuorena rakkaimpia paikkoja olivat kodin lähellä olevat metsät ja lammet. Niihin liittyi kevyitä, tunteita herättäviä ja painavia muistoja ja sukuhistoriaa. Aikuisuuden retkikohteet, missä ne ovatkin, eivät kanna sellaisia henkilökohtaisia merkityksiä. Ne tallentuvat uusina, kokonaisuuteen kuuluvina, tasapainoa lisäävinä palasina elämän ymmärryksen palapeliin. Luonto on osa minua, minä osa luontoa.

Mikä oli parasta Majaniemessä?

+ Herättää mielenkiinnon. Tänne varmasti palataan uudestaan. Ehkä seuraavan kerran rantaudumme sinne melontaretkellä.
+ Mahdollisuus helppoon versioon eli kävelyyn helppokulkuista tietä pitkin pysäköintipaikalta niemen kärkeen tai vaativampaan, Mataraniemen kautta kiertämiseen ja myös palatessa, kävelemiseen Majaniemen rantaviivaa mutkittelevaa rajaviivaa pitkin - sieltäkin löytyi puiden taakse kätkeytyvä pieni nuotiopaikka.

Mä mistä löytäisin sen polun hiljaisen? - Osa 1, Tikkamäki

Kiitos kuuluu viisi kuukautta vanhalle Ukko-koiralle! Tämän aktiivisen, metsiä rakastavan lapinkoiramme ansiosta löydämme jatkuvasti viehättäviä luontoelämyksiä Keski-Suomesta. Koiran kanssa on mukavampaa liikkua, jos vastaantulijoita ei ole paljon. Silloin voi keskittyä nauttimaan luonnosta, muiden koirien rauhallisen ohittamisen harjoittelun voi unohtaa hetkeksi.

Tänä keväänä emme kovinkaan usein kävele kotikaupunkimme Jyväskylän suosittuja luontopolkuja. Sekä lintuhavaintojen että koronaviruksen tartuntavaaran vuoksi on parasta siirtyä maaseudulle. Emme tyydy pelkkään lintutorniin, pellonreunaan tai järven rantaan. Tutkimme puhelimesta esimerkiksi Karttaselain-sovelluksen avulla lintupaikan lähistöltä löytyvät polut ja suunnittelemme retken, jossa on myös sopivasti käveltävää. Reitit voivat olla metsäautoteitä tai pienten kylien omien asukkaiden tiedossa olevia polkuja - eikä polkuakaan aina tarvita.

Tikkamäki

Tikkamäki sijaitsee Tikkalan kylällä, noin parikymmenen kilometrin päässä Jyväskylästä länteen. Jyväskylästä ajettaessa Ronsuntaipaleentieltä käännytään Isolahden koulun kohdalta oikealle Kirkkokankaantielle, kunnes käännytään kartassa näkyvästä kohdasta oikealle ja jätetään auto odottamaan.

Meidän matkamme Tikkamäkeen tapahtui aamupäivällä maaliskuun 22. päivänä. Taka-Keljossa sijaitsevan Sallaajärven luontopolun pysäköintipaikalla oli lukuisia autoja. Ajelimme eteenpäin ja mietimme sopivaa metsäpolkua samalta suunnalta ja huomasimme kartasta Tikkamäen sekä sitä kiertävän tien (kartassa mustalla). Oletimme, että ainakin tuota tietä pitkin voimme kävellä.

Perille löysi helposti. Tikkamäkeä kiertävä metsäautotie on helppokulkuinen ja siinä näkyi paljon jalanjälkiä. Reitti lienee monien ihmisten tiedossa ja paikallisille varmasti mukava lähiretkipaikka.

Mielemme teki kuitenkin korkeammalle, joten poikkesimme polulta ylös, vaikkei sinne polkua mennytkään. Rinteellä on jossain vaiheessa pyyhältänyt melkoinen myrsky. Kaatuneita puunrunkoja oli matkan varrella niin paljon, että kulkeminen oli vaikeaa. Hanki oli kovettunut kantavaksi. Huomasimme, että juuri siitä syystä rinteelle oli tällä hetkellä mahdollista nousta vaikkei polkua ollutkaan. Kesällä ja pehmeällä lumella kaatuneita runkoja olisi ollut raskasta ylittää.

Harvapuisessa rinteessä pääsi pian ihailemaan alapuolella aukenevia näköaloja. Kannot olivat täynnä huikeanvärisiä kääpiä.

Tämä retki ei tarjonnut laavua, nuotiopaikkaa tai fiilistä nostattavia hurjia näköalapaikkoja. Sen sijaan tuli muistumia lapsuuden risusavotoista ja vähän isompana koetuista metsänistutuksista ja siitä, miten raskasta jo liikkuminen metsässä saattoi olla, saatikka itse ruumiillisen työn tekeminen sen lisäksi.

Metsä ei aina päästä ihmistä helpolla. Kaupungistuneet ihmiset ovat hyödyntäneet metsiä vapaa-ajan huvitukseksi tai urheiluksi, kuten polkujuoksuun, frisbee-golfiin tai vaikkapa suunnistukseen. Mitä jos myrskytuhometsissä ryhdyttäisiin harrastamaan metsä-parkouria!

Mikä oli parasta Tikkamäessä?

+ Herättää mielenkiinnon. Seuraavalla kerralla pitää tutustua mäen länsirinteellä oleva vanhojen metsien suojelualue. Kenties joltain suunnalta löytyy myös mäen laelle johtava polku. Sellainen lienee ainakin aiemmin ollut, näin voisi päätellä esimerkiksi siitä, että vuonna 2012 Jyväskylän Ladun jäsenkirjeen mukaan Korpijotos-vaellus vaellettiin Tikkamäen kautta.

+ Mahdollisuus helppoon versioon eli mäen kiertämiseen tai vaativampaan, mäen laelle nousemiseen.